Kuka kulki tästä? Näin aloitat eläinten jälkien etsimisen syysmetsässä
Jaa
Metsän eläimiä ei tarvitse nähdä tietääkseen, että niitä on lähellä. Märkään maahan painunut sorkka, polulle ilmestynyt tassunjälki tai jäniksen loikkasarja kertoo, kuka kulki paikalla ennen sinua.
Kun lumi ei ole vielä peittänyt maata, jälkiä kannattaa etsiä mutaisilta poluilta, ojien reunoilta, rannoilta ja muilta pehmeiltä alustoilta. Jälkien tarkkailuun ei tarvita erikoisvälineitä. Puhelimen kamera, pieni mitta ja rauhallinen katse riittävät alkuun.
Katso yksittäisen painauman lisäksi koko jälkijonoa
Yksi epäselvä painauma voi muistuttaa montaa eläintä. Katso siksi myös sitä, miten jäljet jatkuvat:
- ovatko ne suorassa jonossa vai ryhmissä
- näkyvätkö sorkat, varpaat tai kynnet
- kuinka pitkä askelväli on
- kulkevatko jäljet polkua, metsänreunaa vai rantaa pitkin
- onko lähistöllä syötyjä kasveja, jätöksiä tai muita merkkejä.
Jälkiä kannattaa tarkastella ja mitata rauhassa, sillä alusta ja eläimen kulkutapa voivat muuttaa niiden ulkonäköä. Pehmeässä maassa painauma saattaa myös näyttää todellista käpälää suuremmalta.
Hirven jälki on suuri ja kaksiosainen
Hirven sorkanjäljessä näkyy tavallisesti kaksi pitkänomaista, etuosastaan kapenevaa painaumaa. Jälki on noin 12–16 senttimetriä pitkä, joten se erottuu kokonsa vuoksi yleensä hyvin pienempien hirvieläinten jäljistä. Pehmeässä maassa sorkan taakse voivat painua myös pienemmät lisäsorkat.
Hirven kulkureitin varrelta voi löytyä myös katkenneita oksankärkiä ja syötyjä männynversoja. Etenkin talvella nuorten mäntyjen neulastupsut ovat hirvelle tärkeää ravintoa.
Jäljen löytyminen ei tavallisesti tarkoita, että eläin olisi enää lähellä. Jos kuitenkin näet hirven, pysähdy ja anna sille rauhallinen poistumisreitti.
Metsäkauriin sorkanjälki on selvästi pienempi
Myös metsäkauriin jälki on kaksiosainen. Siinä näkyvät yleensä kahden etummaisen kaviokynnen päärynänmuotoiset painaumat. Takimmaisista pienistä varpaista jää jälki vain harvemmin.
Kauriin jäljen voi sekoittaa muiden pienten hirvieläinten jälkiin, joten yhtä painaumaa ei aina pysty määrittämään varmasti. Kiinnitä huomiota kokoon, jälkijonoon ja siihen, millaisessa ympäristössä jälki sijaitsee. Epävarma havainto saa jäädä epävarmaksi – tunnistamisen ei tarvitse olla arvauskilpailu.
Jäniksen loikka muodostaa tunnistettavan kuvion
Jäniksen jäljet näkyvät usein neljän painauman ryhminä. Pienemmät etukäpälät osuvat maahan peräkkäin, ja pitkät takakäpälät laskeutuvat niiden etupuolelle vierekkäin. Eläimen kulkusuunta on siis kohti suuria takakäpälän jälkiä.
Tämä on hyvä ensimmäinen jälkikuvio opeteltavaksi. Selkeimmillään se näkyy lumessa, mutta saman järjestyksen voi löytää myös pehmeästä hiekasta tai mudasta.
Oravan jäljissä takakäpälät ovat pitkät
Oravalla on etukäpälissään neljä eteenpäin suuntautuvaa varvasta ja takakäpälissään viisi. Takakäpälän jälki on selvästi etukäpälää pidempi. Loikkiessa takajalat osuvat etujalkojen jälkien etupuolelle, hieman jäniksen tapaan, mutta jäljet ovat huomattavasti pienemmät.
Oravan jälkiä kannattaa etsiä kuusten ja mäntyjen alta. Vaikka maasta ei löytyisi selkeää käpälänjälkeä, ympärille varisseet kävynsuomut voivat paljastaa ruokailupaikan.
Ota jäljestä tunnistuskelpoinen kuva
Jos haluat selvittää lajin myöhemmin, ota ainakin kaksi kuvaa:
- Lähikuva suoraan ylhäältä niin, että jäljen vieressä on mitta tai muu kooltaan tunnettu esine.
- Laajempi kuva, jossa näkyvät jälkijono ja ympäröivä maasto.
Älä aseta mittaa itse painauman päälle. Merkitse samalla muistiin paikka, päivämäärä ja alusta, josta jälki löytyi. Näistä tiedoista voi olla enemmän apua kuin yhdestä tarkasta lähikuvasta.
Lajien tuntomerkkejä voi verrata esimerkiksi LuontoPortin nisäkässivuihin.
Seuraa katseella, älä eläintä häiriten
Jälkien löytäminen herättää helposti halun lähteä niiden perään. Eläintä ei kuitenkaan kannata ajaa liikkeelle tai seurata tiheään suojapaikkaan. Tarkkaile jälkiä sopivan matkaa, ota kuvat ja jatka sitten omaa reittiäsi.
Metsähallituksen ohjeissa retkeilijää muistutetaan olemaan häiritsemättä eläimiä ja jättämään luontoon mahdollisimman vähän jälkiä omasta käynnistään.
Jälkiretken paras löytö ei välttämättä ole varma lajitunnistus. Jo se muuttaa metsäkävelyä, että alkaa nähdä polun painaumat, syödyt versot ja puun alle jääneet kävynsuomut merkkeinä elämästä, joka tavallisesti pysyttelee katseilta piilossa.
Jos metsän eläimet kulkevat mukana myös ajatuksissa, Mun Paidan eläinaiheisten paitojen ja huppareiden kokoelmasta löytyy muun muassa suomalaisesta metsäluonnosta tuttuja hahmoja. Mun Paita
-Teemu
Lähteet